Parasta on tavallinen arki - opettajanpäivän haastattelussa kaksi Ekamin opettajaa

Ma 05.10.2020 08:15

Tänään maanantaina 5.10.2020 vietetään kansainvälistä opettajanpäivää. Päivän kunniaksi haastattelimme kahta opettajaamme opettajuudesta. Ulla Lehto on tehnyt opettajana jo pitkän uran, kun taas Helinä Liikkanen on vasta reilu vuosi sitten aloittanut opettajana.

Sattumalta opettajaksi

Ulla Lehto opettaa Ekamin sosiaali- ja terveysalalla mielenterveys- ja päihdetyötä. Ullan polku opettajaksi oli hänen mukaansa sattuman kauppaa.

Työskenneltyään ensin pitkään mielenterveyshuollon avopuolella psykiatrisena sairaanhoitajana hänestä alkoi tuntua, että hän haluaisi jatkaa opintoja. Ystävä teki keikkahommia terveydenhuollon opettajana ja hän houkutteli valmistautumaan yliopiston pääsykokeisiin.

”Olin epäileväinen, mutta lupasin lähteä mukaan. Opiskelusuunnitelmani olivat siinä kohtaa jotain muuta. Kun pääsykoepäivä koitti, ystäväni ilmoitti, että hän ei olekaan ehtinyt valmistautua. Päätin kuitenkin matkustaa Kuopioon ja sitten pääsinkin opettajakoulutukseen”, Ulla naurahtaa.

Ura opettajana alkoi vuonna 1997 ja vei saman tien mennessään. Ekamille hän tuli vuonna 2004.

Ulla Lehto istuu Katariinan kampusten portailla, katsoo kameraan ja hymyilee.

Ullan pitkä ura opettajana on nyt jo kalkkiviivoilla.

Parasta työssä on tavallinen arki

Kysyttäessä, mikä opettajana olemisessa on parasta, Ulla katsoo suoraan silmiin ja vastaa ykskantaan: opiskelijat.

”Luokassa oleminen, tavallinen arki on parasta. Ja tietysti myös työtoverit”, Ulla hymyilee.

Opettajana oleminen on myös valmentamista tulevaan ammattiin, ei vain oppisisältöjä. Ulla uskoo, että opiskelijat arvostavat hänen työkokemustaan hoitajana ja mielenterveystyöntekijänä.

”Ammatillisessa koulutuksessa opettajan ja myös työnantajan tulee huolehtia siitä, että pedagogisen osaamisen lisäksi ammattialan tuntemus pysyy riittävästi ajan tasalla. Sillä takaamme osaltaan laatua opetuksessa”, Ulla pohtii.

Monien muutosten opettajuus

Opettajuus on Ulla työuran aikana kokenut suuria muutoksia. Digikolmiloikka, työmäärän lisääntyminen, työtehtävien monimuotoistuminen ovat haastaneet arjessa. Tänä vuonna päänvaivaa on aiheuttanut tietysti myös korona liitettynä opetussuunnitelmauudistukseen.

”Keväästä kuitenkin selvittiin ja saatiin paljon hyvää oppia nyt syksyyn. Poikkeustilanne jatkuu edelleen. Kaikkiaan opettajan arjessa on tärkeää rajata työ- ja vapaa-aikaa, se hämärtyy helposti. Vapaa-ajalla on tulee sellaista lepoa ja sielun ravintoa, joka auttaa palautumaan”, Ulla toteaa.

 Tulevaisuudessa ammatillinen koulutus tulee yhä nostamaan arvoaan yhteiskunnassa. Ulla arvelee, että monipolkuiset työurat ja lisääntyneet mahdollisuudet vaihtaa ammattia tulevat lisäämään ammatillisen koulutuksen kysyntää. Opiskelijoiden laaja ikäjaukauma on ammatillisen koulutuksen rikkaus.

Vuorovaikutteisuus ei saa hävitä

Jos opettajanpäivänä voisi toivoa yhtä asiaa, Ulla toivoisi, että opiskelijan ja opettajan välinen kumppanuus säilyisi. Vuorovaikutus on opettajan työn työn ydintä arjessa, edelleen.

Uraansa aloittelevalle opettajille Ulla sanoisi, että hän on valinnut hienon ammatin. Etenkin alkuvaiheessa uraa tulee kuitenkin muistaa, että opettajan työ on tietyllä lailla raamitonta ja ne raamit tulee jokaisen itselleen luoda.

”Ensimmäiset vuodet voivat olla erityisen työläitä. On tärkeää, että opit tuntemaan oman rajasi ja muistat huolehtia itsestäsi”, Ulla summaa.

Loikka tilitoimistosta opettajaksi

Helinä Liikkanen opettaa Ekamilla pääasiassa taloushallinnon tutkinnon osia. Hän tuli Ekamille reilu vuosi sitten työskenneltyään sitä ennen ammattiopisto Spesiassa. Helinä on tehnyt myös lähemmäs kymmenen vuoden uran tilitoimistossa.

”Tilitoimistossa ohjeistin paljon asiakkaita ja se tuntui minulle luontevalta. Vaikka pidin työstäni, tuntui, että haluaisin kokeilla jotain uutta. Opettajan ammatissa minua kiinnosti työn vaihtelevuus ja monipuolisuus. Ajatus luokan edessä olemisesta tuntui silti ensialkuun absurdilta”, Helinä sanoo.

Helinän isä työskenteli Ekamilla opettajana lähes 40 vuotta. Kun hän jäi eläkkeelle, seuraavana päivänä Helinä aloitti työt Ekamissa.

”Se oli sellainen läpsystä vaihto”, Helinä nauraa.

Helinä tuumaa, että hänen vahvuutensa opettajana on se, että hän pyrkii aina selventämään asiat opiskelijoille, kääntämään alan termistöä kansankielelle.

” Luulen, että vahvuuteni on myös se, että työskenneltyäni Spesialla minulle muodostui vainu opiskelijan mahdollisista erityisen tuen tarpeista, vaikka niitä ei vielä olisi kirjattu mihinkään”, Helinä pohtii.

Helinä Liikkanen katsoo kameraan ja hymyilee.

Helinä pyrkii olemaan helposti lähestyttävä opettaja, jolta uskaltaa kysyä.

Opettajan työstä ulkopuolelle näkyy vain murto-osa

Parasta opettajana toimimisessa on Helinän mukaan se, että hän pystyy yhdistämään ammattialansa ja opettamisen. Helinä saa iloa myös opiskelijoista.

”Meillä on opiskelijoiden kanssa välillä todella hauskaa. Monessa ryhmässä on hyvä yhteishenki ja opiskelijoista tulee minulle tärkeitä”, Helinä kertoo.

Tärkeimpiä voimavaroja Helinän mukaan ovat myös työkaverit.

”Meillä on upea työyhteisö. Aina saa apua”, Helinä kiittelee.

Isoimmaksi haasteeksi työssään Helinä kokee työmäärän. Asioita pitää saada tehdyksi nopealla aikataululla ja lopputuleman pitää olla opiskelijalle paras mahdollinen.

”Se, mitä opettajan työstä näkyy opiskelijoille, on vain murto-osa”, Helinä pohtii.

Rakkaudesta lajiin

Jos opettajanpäivänä voisi toivoa yhtä asiaa, Helinä toivoisi, että opettajalla olisi nykyistä enemmän aikaa tuntien valmisteluun, opetukseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen.

”Ammatillisen koulutuksen erityispiirteenä ja vahvuutena on se, että yhteistyö työelämän kanssa on oltava tiivistä. Tämä on ehdottomasti tärkeää, mutta samalla toki työlästä. Omaa substanssiosaamista on pidettävä koko ajan tarkasti yllä”, Helinä toteaa.

Se tuskin on Helinän ongelma. Hän nimittäin todella rakastaa ammattialaansa.

”Äitini on kertonut, että kun pienenä tyttönä sain äidiltä vanhan kansion, aloin siihen pitämään kirjaa muun muassa siitä, kuinka paljon siskoni ovat lainanneet kynsilakkojani”, Helinä nauraa.

Jaa